Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen (1997)


Näytelmäksi kirjoittanut: Martti Pulakka
Musiikki: Jevgeni Doga ja Jyrki Heikkilä
Ohjaus: Pekka Saaristo
Orkesterin johto solistien ohjaus: Outi Ollila
Musiikin sovitus: Kalevi Rothberg, Outi Ollila ja orkesteri
Kuoron ohjaus: Jouni Vaaja
Koreografia: Arto Tuominen
Ratsastajien ohjaus: Kati Helenius
Maskeeraus: Maija Kanto
Äänisuunnittelu: Jussi Väntänen
Ääniassistentti: Mia Hämäläinen
Pukusuunnittelu: Marjo Kallio
Lavastus: Pekka Saaristo ja työryhmä

Paimion kesäteatterin "jo lähes kalustoon kuuluva" ohjaaja Pekka Saaristo taivutti joukkonsa tänä vuonna musikaalissa tanssiviksi ja kurkkuäänellä laulaviksi mustalaisiksi.
Taipuivathan näyttelijät. Ottivat yleisönsä kuten ennenkin, ja ohjaajan luottamus palkittiin erittäin myönteisenä kritiikkinä. Mustalaisleiri oli uskaltamisen ja yhteistyön juhlaa. Kaupungilla jopa liikkui huhuja, että näyttelijöiden joukossa olisi ollut oikeita mustalaisia ja ammattilaulajia.

Viime vuoden Viulunsoittaja katolla -näytelmä kertoi vuosisadan vaihteen juutalaisista. Tänä vuonna seikkailtiin saman aikakauden Itävalta - Unkarin ja Tisza-joen maisemissa unkarilaisen pikkukaupunkilaishienoston ja vaeltavien mustalaisten parissa.
Musikaalin juonta kannattelee kahden nuoren mustalaisen rakkaus, sen mahdottomuus, kun molemmat haluavat pitää vapautensa voimatta kuitenkaan luopua rakastetustaan. Kuolema on lopulta ainoa ratkaisu. "Kuolema on tumman naisen kaunis tumma mies", laulaa Isergil, asioita etukäteen näkevä nainen.Villien mustalaisten ja sivistyneiden unkarilaisten kohtalokkaalta yhteentörmäykseltä ei myöskään vältytä.

"... jos tänä kesänä epäusko aikuisten musiikkiteatteriin on Turun seudulla saanut sijaa,
paimiolaisten Mustalaisleiri palauttaa uskon,
jos ei ihan taivaisiin, niin maallisiin nautintoihin kuitenkin",
suitsutti kritiikki ensi-illan jälkeen.

Suuret joukot - lähes 50 näyttelijää - elivät, tanssivat ja lauloivat Saariston näpeissä koko rahan edestä.
Koko musiikin skaala sai huomiota: orkesterin, kuoron ja solistien hallittu kokonaisuus tuotti kriitikolle musiikkinautinnon.

Vuoden 1996 yleisöennätys rikottiin: lähes 6000 katsojaa istui helteisinä kesäiltoina mustalaisleirin lumoissa.





Loiko Zobar (Hannu Litjo) joutuu tyttöjen kiusanteon kohteeksi:
"Mitä te pilkkaatte minua? Sinäkin, Rusalina." 
Kuvassa myös Radda (Meri Kuusela), joka on koituva Zobarin kohtaloksi


"Kaunis olen niin kuin ruusupuu, varteni kuin itkuraidan, 
silmäni kuin silmä metsälähteen: joku minuun rakastuu". 
Rusalina (Merita Entonen) tanssii kauan poissa olleen 
veljensä Zobarin ympärillä.

Radda (Meri Kuusela) ilmestyy haavoittu-neen Zobarin elämään. "Kuu on minua ja 
minä olen kuuta."


Sisarukset Rusalina ja Loiko Zobar (Merita Entonen ja Hannu Litjo) tapaavat. "Olenko minä sinusta kaunis?" "Sinä olet melkein yhtä kaunis kuin meidän äitimme." "Oliko äiti kaunis?" "Kaunis kuin kuolema..."





Leirin kaunein nainen Radda (Meri Kuusela) koituu nuoren hevosvarkaan Loiko Zobarin kohtaloksi.



"...vieläkö on meillä naista, joka miehen taltuttaa, joka miehen ottaa eikä saa?" (Anne-Maija Mulari, alkukohtauksen soolotanssija)



"Itke kitarani, itke, pyyhi muistot tumman naisen rinnastani polttavasta. Levätä suo mustalaisen." Leirin vanhin Makar Tsudra (Markku Kotamäki).

Unkarilaisten juhlintaa: "...tanssitaan pihalla...Uuden vuoden kunniaksi... tanssitaan... uuden vuosisadan kunniaksi, hyvät herrat.."